Työn alla grafiikanvedos joka on aikanaan leikattu jostain kirjasta, kahdessa kappaleessa ja väritetty guassilla. Työ pitäisi pestä, mutta sekä punainen, että musta väri liukenevat iloisesti veteen. Kyseiset värit kiinnitetään sitten 5%:lla gelatiiniliuoksella kerroksittain, niin, että tänään levitettiin kevyesti siveltimellä ensimmäinen kerros. Huomenna ennen kotiinlähtöä toinen kerros ja mahdollinen kolmas kerros vielä perjantaina ennen kotiinlähtöä. Sitten työ saisi tasaantua ainakin viikon verran ennen pesua. Joten kyseinen projekti etenee pienin piipertävin askelin. Ei hätää, sillä pesun jälkeen on vain osien tarkka yhdistäminen taustaamalla työ japaninpaperilla ja kehystäminen uudelleen.
Kysymyksiä varmaankin heräsi, ainakin paperin pesun osalta. Kyllä, papereita voi pestä, onhan nenäliinojen pesu housuntaskussa pesukoneessa lähes kaikille tuttua. Sen kaikki ovat varmaan myös huomannut olevan jokseenkin haitallista paperille. Mepä pestäänkin paperia hellävaraisesti esimerksi kelluttamalla. Jep, samaa mieltä, tuskin se paljoa mitään puhdistaa ja kyllähän se tuppaa uppoamaan sitten kun se on kastunut. Alipaineinen imupöytä on myös hyvä vaihtoehto jos paperi itsessään on niin haurasta ettei sen voi antaa vaan lillua vedessä. Mutta on myös paljon papereita jotka voi iloisesti upottaa veteen. Toki tässä yhteydessä käytetään tukimateriaalia, eikä sitä märkää paperia nosteta altaasta yhdestä kulmasta roikottaen.
Kovin usein varsinaisessa pesutapahtumassa ei huomaa mitään ihmeellistä, korkeintaan sen, että jokin väri olikin liukoinen ja nyt peseytynyt työstä pois. Tai koko värikerros kelluu altaan pinnalla. Näitä onneksi tapahtuu harvoin, sillä tarkat tutkimukset on tehtävä ennen pesutapahtumaa. Varsinaisesti pesu auttaa paperin happamuuden poistossa, sillä kovin happamat paperit ovat hauraita ja pesun yhteydessä kirkas vesi muuttuu pahimmoillaan suoraan sanottuna kusenkeltaiseksi. Pesun jälkeen kun paperi on kuivattu, yleensä prässissä imupapereiden tai huopien välissä, huomaa selkeän eron paperin käyttäytymisessä, siitä on tullut notkeampi. Pesuveteen voi lisätä hiukan metyyliselluloosaa korvaamaan paperista ikääntyessä poistunutta selluloosaa.
No siinä oli taas rutkasti tietoa. Ehkä hiukan kevyempi aihe vielä toiseksi.
Nukkekoti. Tarkemmin sanottuna nukkekotikirja. Ikuisuusprojekti joka nyt piakkoin saavuttanee vihdoinkin päätöksen. Kirjan selkä on täysin sökö ja rakennan sen kokonaan uusiksi. Usein konservoinnissa pyritään välttämään näinkin radikaaleja toimenpiteitä, mutta kirja halutaan käyttöön ja se vaan ei tule pysymään kasassa ilman selän uudelleenrakennusta. (Kirjakonservointi on tavallaan ihan oma alueensa muusta paperikonservoinnista, tästä olen laatimassa tutkielmaa erään kurssin tiimoilta.)
Hauskaa oli se, että halkaistuani yhden sivun korjaustoimenpiteiden takia, välistä löytyi kahdet jalat, tai yksi jalkapari ja yksi vasen jalka. Kyseessä on tietenkin paperinukkien jalat. Ne löytyivät itse asiassa "eteisen portaiden alta", sillä kyseisellä sivulla oli nukkekodin eteinen.
Omistajalle lähetettäneen tieto, että tarvitsemme Estelin ja Maxin takaisin ortopedisiin toimenpiteisiin. Maxille oli aiemmin tehty kokonaan uudet jalat löytyneen mallin mukaan, mutta nyt toinen proteesi poistetaan ja palautetaan alkuperäinen vasen jalka mustan kengän kanssa. Estel parka on kulkenut tyngillään tähän asti, mutta nyt omat jalat voidaan asemoida paikoilleen.
Viimeinen mysteeri tällä erää on se, että portaiden alta löytyi vielä yksi pieni osa joka näyttää sateenvarjon kahvalta, mutta sateenvarjoa itseään ei löytynyt, onneksi tuli talvi ja lumisateet niin sateenvarjoa ei tarvita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti