Success!!...tai ainakin melkein

Nukkekotikirja on valmis, johan sitä on tusattukin pari vuotta. Alkuun oikein runsaasti, sitten tuli tenkkapoita ja työharjoitteluita ja kesiä ja vaikka mitä ja sitten se "sälytettiin" minulle. Eilen siitä on nyt sitten otettu jälkeen konservoinnin kuvat, tehty suojataite ja lisätty viimeiset tiedot ja jälkeen konservointi-kuva dokumentointilomakkeeseen ja tehty työvaihekuva- yms. liitteet. Dokumentointilomake on 9 sivua pitkä, yleensä kaksi sivua. Kyseiseen opukseen on kuitenkin tehty aivan sikana hommia. Teipinpoistoa, joka on todella aikaavievää, kulmien korjauksia, sivut koostuvat ylivetokuvista molemmin puolin sivua ja välissä kaksi toisiinsa laminoitua pahvia.

Pahvikulmat olivat palstoittuneet, eli kun pahvi on tehty laminoimalla useita papereita ja käyttö ja aika kuluttaa, niin laminointikerrokset irtoavat toisistaan. Kannen kulmia paikattiin, sitä selkääkin korjattiin, mutta kaikesta huolimatta se ei sitten kestänyt ja siksi se nyt lopuksi siirrettiin minulle. Selkään piti tehdä kunnon korjaus.

Selän rakentamisen ja etukannen ja ensimmäisen sivun yhdistämisen yhteydessä etusivuun tehty paikkapala joka korvasi puuttuvan palan eteisen kaappia, kanitti kantta sulkiessa. Onneksi se oli paikkapala, siitä pystyi skalpellilla veistelemään pieniä siivuja pois ja sitten vielä hiomalla ohentaa. Jos se olisi ollut kirjan alkuperäistä materiaalia, olisi koko sivuja yhdistävä paikka pitänyt purkaa.

Selän rakentamisen osalta olin aivan törttö. Tai no ei nyt ihan aivan törttö, mutta ei paljoa puutu. Koska tein irtoselkärakenteen eräänlaisella sillalla joka ei tule selkään kiinni, vaan nidoksen reunoihin, en olisi tarvinnut holkkia selän tukemiseen (ja taas tekstiä joka saa monet ymmälleen, olen entistä vakuuttuneempi, että perusasioita pitäisi kertoa ensin), mutta tein sen siis kuitenkin, ennen kuin tajusin. No onneksi se holkki ei ole mitenkään haitallinen, turha työvaihe vain oikeastaan.

Tyrin myös selkäkluutin kohdalla. Normaalisti se menee noin 2 milliä kannen ylivetomateriaalin alla. En muistanut työtä tehdessäni, että olin kuin olinkin saanut siisitisti raotettua etukannen ylivetopaperin niin, että se kluutti menisi sinne alle. Ylivetoja saa irrotella aika lailla sydän kurkussa, ettei se repeä ja tule rumaa jälkeä, olin saanut sen todella nätisti. No en tietenkään tätä muistanut kluuttia liisteröidessäni, vaan liisteröin sen kannen laminoitujen pahvien väliin, jotka oli alusta asti ollut auki liimauksistaan. Oletin koko ajan toimivani alkuperäisen suunnitelmani mukaan, jossa en alkaisi usein hankalaan ylivedon raottamiseen, muistamatta tehneeni sen jo.

Eipä tämäkään nyt niin vaarallista ole. Toki se olisi parempi, että se kluutti menisi sinne ylivedon alle siksi, että se tukisi myös sitä kannen laminoinnin uudelleenliimausta. Mutta aina ei voi voittaa, siksi otsikkokin on melkein success...

Kaikkien paikkauksien ja kasaamisten jälkeen, sävytin kahden aukeaman paikkapaperin joka hieman näkyy kyseisen aukeaman aukiollessa, pastelliväreikynillä. Kynän kärkeä hierotaan hienolle hiekkapaperille ja sen jälkeen ohuella siveltimellä levitetään väri haluttuun paikkaan. Haastetta toi tietenkin usean kynän avulla löytää mm. likainen keltainen, tuhriintunut vaalea limenvihreä jne. Mutta aikalailla hyvin onnistuin. Selän osalta käytettiin vielä hieman mustaa pastellivärikynää peittämään muutama ruskean voimapaperin värinen kohta.

Sitten valokuvat, ja suojakotelo ja dokumentointilomakkeen täyttö. A vot. Keikka valmis. Ja kaikki voi huokaista helpotuksesta, että siitä nyt vihdoin päästiin.

Vielä tietenkin katsotaan tuleeko takaisin ne kaksi paperinukkea joiden jalat löytyivät sen etusivun välistä. Mutta se on jo toinen juttu.

Ja tässä vielä selän konservointisuunnitelm, oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille, juhlitte sitä tai ette. Itse lähden kohta mussuttamaan joulutorttuja Porvooseen.

Koittakaa ymmärtää