Tämmöstä se on, aina kun alan jotain blogia pitämään se meinaa lopahtaa het ko lehmän häntä. Ja nyt on melkein kuukasi viimeisestä postauksestani...
En nyt jaksa plärätä kuvia koneelta tms. joten kerron vain hiukan mitä koulussa on tullut tehtyä.
Tänään olen mm. hionut savea pellavakankaan palalla, pyyhkinyt otsaani oravankarvoilla ja kullittanut...eikun kullannut. Eli meillä on menossa kehyskonservoinnin kurssi, ei ihan mun alaani, kun olen niin kovasti kirja- ja arkisto-orientoitunut. Muuten olisin kovasti innoissani, mutta kun haluaisin oppia enemmän tuosta omasta suuntauksestani. Työskentelen kuitenkin reippaasti ja ahkerasti.
Mitä me sitten olemme tehneet? Saimme kaikki pienen pätkän muodokasta profiililistaa, jonka sitten pohjustimme ensin vesi+eläinliima-liuoksella. Seuraavana päivänä pohjustimme sen gessolla, useaan kertaan siveltiin, ainakin yksi ohut kerros ja 5 paksumpaa kerrosta. Se olisi pitänyt saada uskomattoman tasaisesti ja ilmakuplattomasti tehtyä, arvatkaa vaan kävikö näin, no ei tietenkään. Tänään hioimme sitä gessoa tasaiseksi ja levitimme noin puolikkaalle palalle punaisen polymentin, joka tulee kultauksen alle. Polymenttia levitettiin myös ensin yksi ohut kerros ja sitten peittävyydestä riippuen 2-5 paksua kerrosta. Jokaisen levityskerroksen jälkeen kyseinen kerros kiillotettiin pellavakankaalla. Mitä kiiltävämpi polymentti, sen kiiltävämpi ja tasaisempi kultaus kiillotettuna.
Polymentin levittäminen onnistui jokseenkin hyvin, mutta se ei tietenkään poistanut niitä gessokerroksen epätasaisuuksia, mutta mitä hyötyä olisi tehdä täydellinen mallikappale, ei kerrassaan mitään. Joten jos mun palikassani on edes pari "täydellistä" kohtaa, niin onpahan sitten mistä vertailla kun pohjuste ei ole hyvä.
Kultaus on suoritettava samana päivänä, muutoin polymenttikerrokset kuivuvat liikaa eikä kultausta saa kiillotettua. Kultaus se vasta onkin, veikkoset, "hauskaa" puuhaa. Yksi kultalehti ei paina tuskin mitään, se on höyhenenkevyt ja pelkkä ajatuskin hengittämisestä saa sen lentämään, taipuilemaan ja myttyyntymään.
Kultausta varten on tietenkin omat työvälineensä, on kultaustyynyä, laskuviinasivellin, moppisivellin, kultausveitsi ja lekari (ne oravankarvat). Tänään kultasimme siis laskuviinan avulla (noin 40% etanolia ja 60% tislattua vettä). Ensin koetetaan saada se kultalehti siihen tyynylle niin ettei se ole rutussa ja mytyssä. Jokseenkin onnistuu, sitten kun muistaa pyyhkiä kultaustyynyn pintaa kämmenselällä sähköisyyden poistamiseksi. Seuraavaksi kultausveitsellä leikataan sopivia pieniä paloja, koska ei ole toivoakaan, että tuolle profiililistalle saisi kokonaisen lehden laskettua mitenkään nätisti.
Sitten kun on sopivat palat, pyyhkäistään lekarilla otsaa, ei saa olla puuteria, sillä idea on saada oravankarvoihin hitu rasvaa. Taidokkaasti poimitaan kultalehden siivu lekariin. Seuraavaksi sivellään laskuviinaa kohtaan johon kultalehti laitetaan ja kun kultalehden vie tarpeeksi lähelle, ei edes kiinni asti, se *slurps* imahtaa siihen pintaan ja on siinä kuin tauti.
Tietenkin se imahteli vinoon ja ruttuun ja harjojen yli, eikä syvänteiden pohjaan jne. Lopputulos oli siis repeilleitä kultalehtiä pitkin poikin, reikiä, railoja ja epätasaisuuksia.
Kulta pitää kiillottaa suhteellisen pian, jopa noin puolen tunnin kuluttua, joten kiillottamaan lehtien laiton välissä ja reikiä paikkailemaan myöhemmin. Kiillottaminen tapahtuu akaattisauvalla ja vot!, jos pohjuste oli yhtään "täydellinen" niin sehän näytti hyvältä. Hämmästyttävintä oli se, että vaikka pintasi olisi kuinka ruttuinen ja röpöinen ja kultalehden töröjä, niin se vaan sileni, saumoja ei ihan hevillä huomaa. Tästä ilostuneena jatkoin kultausta listan toiselle sivulle, pienemmillä paloilla, koska niitä oli huomattavasti helpompi hallita. Ihan pienillä hitusilla paikkasin reikiä, käyttäen apuna 0-koon sivellintä johon sai kätevästi pienet hituset poimittua.
Ei minusta kultaajaa tule, pois se minusta, mutta nyt tiedän miten se tapahtuu, ja olen kokeillut. Huomenna voimme laittaa toisen kerroksen päälle jos on kovin tyytymätön lopputulokseen. Mietin, että voisin laittaa vain puolikkaalle alalle, niin näkisi sitten molemmat. Huomenna levitämme myös mustan polymentin ja laitamme hopealehteä, saas nähdä kuinka jännittävää siitä sitten tulee!
Olen minä muutakin ehtinyt, vaikken paljoa. Judith lähetti neljä pientä sivua jostain ehkä 1800-luvun keittokirjasta. Pesin ne, jotta saisivat hieman joustavuutta takaisin, ja sitten aion ommella niille pienet Melinex-kalvotaskut jossa ne säilyvät ilmansaasteilta suojassa. Vielä pieni paperista taiteltu tasku jossa ne säilyvät valolta suojassa, mutta aina tarpeen tullen voi ihailla.
Piela ja Peter toivat Pielan isän papereita jo viime syksyn puolella, joululoman aikana kuivapuhdistin niitä kotona ja eilen vein ne kouluun. Osan papereista pesen ja prässään suoraksi, sekä paikkaan tarvittaessa. Kaikki paperit skannaan sitten muistitikulle. Tärkeimmät paperit pakataan arkistokelpoisiin suojapakkauksiin jossa ne säilyvät hyvässä kunnossa ja josta niitä voi ottaa selailtavaksi aina halutessaan. Mutta tämä projekti on isohko ja hyvin kesken. Sitä jatkan iltaisin muiden tuntien jälkeen, koska lupasin sen ennen maaliskuuta.
Juuri ennen joulua aloin koulussa purkamaan isohkoa puu+nahkakantista raamattua. Sope ja Make antoivat sen harjoiteltavakseni. Se onkin aika reippaan rikkinäisessä kunnossa. Se on purettava kokonaan ja purun yhteydessä piirrän "karttaa" miten se on sidottu. Sitten kaikki sivut pääsee todennäköisesti pesuun, ihan varma en vielä ole, mutta ainakin ne joita pitää korjata. Koska korjauksessa käytetään liisteriä, joka on kosteaa/märkää ja likaiseen paperiin laitettuna aiheuttaa likasiirtymäjälkiä. Kirjasta myös puuttuu sivuja. Sivut ovat ohutta paperia ja todennäköisesti teen puuttuvat arkit savukepaperista jota meillä on iso rulla. Se on suunnilleen saman vahvuista ja koska raamattu on 1800-lukuinen, on senkin paperi sellupohjaista. Sitten (joskus kun pääsen siihen asti) sidon sen ja konservoin nahkakannet ja palautan sen Sopelle ja Makelle. Ai niin, Johannalla on vahamallit, jotka valaa kun kerkeää (ei ole kiire), puuttuvasta claspista, elikkä sellaisesta hakasesta jolla isot kirjat usein ovat kiinni. Otin jo ehkä ensimmäisenä vuotenani tallella olevasta claspista silikonilla muotin ja tein vahamallin juustonkuorivahasta.
Tässäpä ne kiireisimmät sitten. Pitäisi lukea kouluasioita ja kirjoittaa koulutehtäviä, mutta onnistun aina siirtämään ne "huomiseksi". Kohta tulee taas kiire ja itkupotkuraivarit. Niin ja pitäisi hakea SLSltä apurahaa yhteen projektiin, ajattelin siten saada itselleni kesätyön. Siitä sitten myöhemmin.
