Anteeks kauheesti...

...mutta mitä järkeä on riivata ihmisiä blogilla, jossei sinne IKINÄ kirjoita. Tai no, ei kai reilu kuukausi ole ikinä, eihän?

Okei, koitan saada jonkinlaisen selvityksen aikaiseksi siitä mitä on viimeisen reilun kuukauden aikana tapahtunut.

Meillä oli M E T O D O L O G I A A ja se oli ihan kamalaa, en ole ikinä kuullut niin paljon "sivistyssanoja" kerralla, jotka voisi aivan hyvin korvata ihan normaaleilla sanoilla. Olen kyllä kuullut, että kyseisellä aineella on kannattajiakin ja osa niistä on jokseenkin ainakin semi-järkeviä kavereitani, mutta hei OIKEESTI, jos materiaalia on kilo, niin ehkä 10 grammaa koskee omia opintojani. No siitä on EHKÄ suoriuduttu. Maanantaina oli tentti ja kirjoitustehtävän palautus, uskon suoriutuneeni nippa nappa arvosana ykkösen edestä, ainakin olin kaikkina luentopäivinä paikalla ja yritin. Kaikkeni tein, mutta en ehkä osannut huutaa ajoissa, että havuja perkele! Jännitämme siis vielä hieman, joutuuko uusimaan jotain tämän aiheen tiimoilta ja sainko tenttivastauksillani suututettua konservoinnin yliopettajan Tuulan joka kyseistä aihetta "opetti", eli näytti lukemattomia powerpoint slaideja.

Konservointitenttikurssi menee salakavalasti iltahommina muiden aineiden ohella, eli raaka totuus on, etten ole käytännössä tehnyt y h t ä ä n  mitään sen eteen, ainakaan tammikuun alun jälkeen. Pakko aloittaa ja pian! Noin 18 sivuisen tutkielman palautuspäivä on 25.2. ja pp esitys 1.3. Meillä muuten rakastetaan powerpointteja, pitäisi ehkä kysyä, että jos niiden tarkoitus on opettaa meille esiintymistaitoja ja pp:n tekoa, niin saisiko siitä jotenkin hyväksiluvun, olen ehkä jo osoittanut osaamiseni tässä asiassa.

Pääasiallinen kurssi, mikä meillä nyt on ollut menossa jo ikuisuuden, on niinkin mielenkiintoisen (kröhöm) kuuloinen kuin: Innovaatioprojekti. Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Oma ryhmäni sai tehtäväksi 8 mappia joissa on yhteensä 460 muovitaskua, joissa on papereita jotka ovat osin kiinni muovissa. Värimalleja rakennusten ulkomaaleista, tehty joskus 80-luvulla. Tehtävänä on siis poistaa sivut muovitaskuista ja laittaa ne uusiin muovitaskuihin, noin niinkuin lyhykäisyydessään.

Kuulostaa urpolta, mutta ei se sitä ole. On etsittävä muovitaskut jotka ovat käytännössä hyväksi havaittua materiaalia, tässä tapauksessa se tulee olemaan polyesteriä johon on himpun verran lisätty polyeteeniä joustavuuden takia. Siitä ei pitäisi haihtua mitään haitallisia kaasuja yms. Tämän tiimoilta ostimme myös ihan tavallisia muovitaskuja kaupasta. Ajoimme näytteistä FTIR-analyysit ja saimme selville, että kaupan muovitaskuista ainakin osa on polypropyleeniä, joka on itse asiassa ihan ok. paperien säilytyksen kannalta. Ne vanhat taskut olivatkin sitten, "yllätys" PVC:tä. Kaupan muovitaskuista laitoimme kappaleet sekä valo-, että lämpöikäännytykseen tarkoituksena FTIR-spectrometrin avulla tutkailla minkälaisia muutoksia niissä ehkä tulee. Kunhan saamme sitä yberdyber-hyvää polyesteritaskua (mikä on muuten läpäissyt P.A.T standardit, ettäs tiiätte! Se tarkoittaa muuten Photographic Activity Test ja tuolta voi lukea lisää: https://www.imagepermanenceinstitute.org/testing/pat ) niin laitamme siitäkin kappaleet ikääntymään. Hurrrrjan tieteellistä...no ei ihan, mutta kyllä se jotain kertoo kuitenkin.

Muovitaskujen lisäksi selvittelimme mihin ne muovitaskut sitten laitetaan. Ei enää niihin perusmappeihin, eihän. Ei niin, vaan tilasimme mm. negatiivien säilytykseen suunniteltuja kierrekansioita, ne ovat itseasiassa suljettavia laatikoita missä on tuo mappimekaniikka. Tämä sitten suojaa mm. valolta ja pölyltä. Kahdeksassa mapissa on kaksi sarjaa. Toinen menee arkiston perukoihin ja toinen tutkijakäyttöön. Jälkimmäisestä haluttiin "sidotumpi", ettei värimalliarkit katoa pitkäkyntisten mukaan. No mehän sitten mietittiin yhtä jos sun toista "sidostapaa", ja mikään ei oikein kelvannut, kun aineiston pitäisi olla yhtä helposti selattavissa kuin mapeissa. Voi äiti. No kaiken pähkäilyn jälkeen testasimme mappien renksujen hitsaamista yhteen valokaarihitsilaitteella. Tämä sitten hyväksyttiin. Jos jonkun joskus tarvitsee saada se aineisto irti, niin leikkelee sitten ne muovitaskut irti. Niin ja ne muovitaskut vielä sinetöidään siltä auki olevalta sivultaan joko ompelemalla tai kuumasaumaamalla. Ehkä todennäköisesti ompelemalla, sillä osasta värimalleja varmaan aina vaan irtoaa jotain ainehia (ainakin osa on tahmeita) ja jos ne on täysin suljetussa muovitaskussa, sinne muodostuu varmasti jokin jännittävä mikroilmasto. Tätä pohdimme vielä, kunhan saamme ne yberdybertaskumme, että voimme tehdä kuumasaumaus- ja ompelukokeet (ihan vaan koneella surrautetaan!)

Eikös kuulosta vallan innovatiiviselta ja varsinkin erittäin paperiselta! No on tämä innovatiivista ja ihan mielelläni olen juuri tässä ryhmässä, haasteita on ollut mm. paperin irrottamisessa PVC-muovista. Voin sanoa teille, että jos teillä on muovitaskussa paperi joka on jumahtanut siihen muoviin kiinni (käsi ylös kelle on näin aina silloin tällöin käynyt) niin leikkaa varovasti se muovi reunoistaan niin että kun se irtoaa niin se on kahdessa osassa (tämä helpottaa työskentelyä) ja sitten laita se, jos ei löydy sopivaa muovipussia (kahden litran minigrip on A4:lle sopiva kun leikkaa vielä sen reikäreunuksen pois) niin vaikka sitten sellaisenaan omaan pakastimeesi yöksi. Seuraavana päivänä ota se pakastimesta ja tadaa, muovi irtoaa paperista kuin itsekseen. Ainakin meidän tapauksessa näin kävi, en ota vastuuta siitä mitä siinä paperissasi mahdollisesti on, jos se ei irtoa.

Tässäpä nyt nämä kiireimmät sitten, jotain ihmeteltävää teille rakkaat lukijani, kunnes taas saan aikaiseksi jotain missä olisi kuviakin!